Hifimaailma-artikkelit 26.09.2012 / 6

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

artikkelit vertailutesti: Lattiakaiuttimet 120-250 ? Julkaistu: Hifimaailma 9/2012
vastinetta, mutta onko niistä oikeasti mihinkään. vertailu Lattiakaiuttimet 120?250 ? Teksti Pekka Tuomela Mittaukset Aalto-Yliopisto ja Mauri Eronen Kuvat Mauri Eronen ja Pekka Tuomela ? Jamo S 426 ? Magnat Monitor Supreme 800 ? Proson Event 6 ? Simex Enzo ? Skytronic SHFT60B ? SPL Pro TOW 1 Vertailussa: Suomen ostetuimmat kaiuttimet Halpoja lattiakaiuttimia myydään paljon. Halusimme selvittää, millaista ääntä niistä todella saa, ja mitkä mallit tarjoavat parhaan vastineen rahoille. 26. Ne tarjoavat rahalle ?paljon
Sisäinen johdotus on sen sijaan monissa varsin ohutta johtoa. Vertailun kaiuttimissa yleinen pintakäsittely on musta puujäljitelmä. Jamon vaste on laakalatvainen ja ulottuu melko alas. Halvimmat mukana olevat mallit maksavat vain noin 120 euroa, joten tämän testin hintahaitari on prosentuaalisesti tavallista suurempi. Joukossa on kaksi kansainvälisesti tunnettua merkkiä: saksalainen Magnat ja tanskalainen Jamo. Muissa neljässä on käytetty noin 12-millistä levyä. Ei ole yllätys, että halvoissa kaiuttimissa on vähän vaimennusainetta. SPL Pron tummanharmaan kotelovärin nimitys on antiikkimusta. 1. Huonoin on SPL Pro, mutta ei Skytronickaan vastaa hifikaiuttimelta edellytettävää tasoa. Syytä voi etsiä rakenteen kaikilta osaalueilta: kotelosta, elementeistä ja jakosuotimesta. Magnat on keskialueeltaan testatuista tasaisimpia, mutta bassojen ja osin myös diskantin korostus heikentävät sen kokonaisuutta. Nämä asiat eivät kuitenkaan estä niitä toimimasta tyydyttävästi, jos toteutus on onnistunut. Prosonin diskanttielementillä on oikeaoppinen laakea suuntain. 2. Minimit ovat pienimmilläänkin neljän ohmin tuntumassa, ja Skytronic on eniten energiaa sisältävällä bassoalueella melko tavanomainen kahdeksan ohmin kaiutin. Magnat suodattaa toisen bassoelementin signaalia keskialueella, eli se on 2,5-tiekaiutin. Joidenkin taajuusvasteet ovat huomattavan epätasaiset. Ja erityisesti kookkaita lattiakaiuttimia, sillä ne tarjoavat ainakin päällisin puolin eniten vastinetta rahalle. SHFT60B:n kotelo onkin tehty vain 10-millisestä levystä. Kuten jossain määrin myös SPL Pro, joka on etenkin nuorten keskuudessa tunnettu autohifituotteistaan. Prosonissa ja Simexissä on jopa muovieristeiset kondensaattorit diskanttielementin kanssa sarjassa. Tässä hintaluokassa bassoelementit ovat luonnollisesti peltirunkoisia, magneetit pienehköjä ja kartioiden materiaalit vähemmän eksoottisia. Simexissä ja Magnatissa sitä on hieman muita enemmän. Suotimissa suuret erot Jamo ja Proson toimivat kaksitieperiaatteella. Siksi on paikallaan unohtaa ennakkoluulot ja tutkia niitä avoimin mielin ja korvin. Skytronicista vaimennus on jätetty kokonaan pois. Asetimme hintakatoksi 250 euroa parilta. Kotimaista Simexiä ja ruotsalaista Prosonia voisi sanoa halpakaiuttimien merkkivalmistajiksi, sillä ne ovat jo asemansa vakiinnuttaneita nimiä alalla. SPL Prossa on pa-kaiuttimien tyylinen torvi. Liittimet ovat asialliset. Magnatin kotelossa seinämien paksuus on suurin, 15 mm. Muiden ilmoitetaan olevan kolmitiekaiuttimia, mutta erillisen keskiäänisen sisältävässä mallissakin sen jako saadaan aikaan vain yhdellä, elementin kanssa 2 sarjaan kytketyllä kondensaattorilla. Pelkistetyin suodin löytyy Skytronicista: siinä ainoa komponentti on pieni ja halpa elektrolyyttikondensaattori. Myönteisenä huomiona voi todeta, ettei kaikista jakosuotimista voisi päätellä, että ne ovat peräisin näin edullisista kaiuttimista. Diskanttikalotit ovat kaikissa tekstiiliperustaisia. Diskanttielementin suuntaimen kasvava suosio näkyy myös vertailun malleissa. vertailu 1 Alimpien hintaluokkien kaiuttimia myydään eniten. Jamon ulkoasu on hintaan nähden varsin viimeistellyn oloinen. Pinta on kaikissa vertailun kaiuttimissa vinyyliä. Mittaustulokset vaihtelevia Kaiuttimien hintaluokka näkyy myös mittaustuloksista. Vertailun parhaat ovat kuitenkin bassovasteeltaan yllättävän hyviä. Tyypillisesti polyesterivanua tai vaahtomuovia on noin litra tai enintään pari. Prosonissa on varsin oikeaoppisen näköinen laakea aalto-ohjain. Myös Simex on kohtalaisen hyvä tässä suhteessa. Kaiuttimien herkkyydet ovat kauttaaltaan suurehkoja, mikä auttaa runsaan äänenvoimakkuuden saamisessa. Impedansseissa ei ole käytännön kannalta merkittäviä eroja. Elementit on valittava valmistajien edullisimmasta mallistosta, ja kotelo on saatava aikaan käyttämällä vähän materiaalia. Yhdessäkään ei ole jousella toimivia painoliittimiä, vaan kaikissa on naparuuvit. Myös Jamossa kalotin laajaa säteilykuviota on selvästi pyritty tasaamaan. Jamon värivaihtoehdot ovat wenge, musta ja valkoinen ja Magnatin musta, mokka ja kirsikka. Vaihekulmat ovat suurimmillaan noin +/- 45 asteen suuruisia. 27. Lopputuloksen laatu määräytyy sen perusteella, kuinka hyvin on osattu säästää oikeista kohdista. Suunnittelun merkitys saattaa siten olla halvassa kaiuttimessa ratkaisevan tärkeä . Yläbassojen piikitys on halvoissa malleissa tavallinen ilmiö. Skytronic on muita tuntemattomampana haastajan asemassa. Kustannusten paineessa Tämän hintaluokan kaiutinta suunniteltaessa ja valmistettaessa on pyrittävä säästämään kaikista kustannuksista. On siten itsestään selvää, että valmistus ulkoistetaan Kaukoidässä toimivalle alihankkijalle, ja siltä suunnalta tulevat myös komponentit. Se ei kuitenkaan vielä riitä. toisin kuin äkkiseltään luulisi. Perustietoja vertailemalla huomataan, että Skytronic on kokoonsa nähden huomattavan kevyt
Jos tämän kokee miellyttäväksi, myös se voisi olla harkinnan arvoinen. Sinnehän peruskaiuttimet usein työnnetäänkin. Parhaat kaiuttimista soivat edullisesta hinnastaan huolimatta aivan kelvollisesti, hintaansa nähden jopa yllättävän hyvin. Jamo sijoittui kuuntelijoiden arvioissa ykköseksi tai jaetulle toiselle sijalle (Nederström), ja sitä voi pitää erinomaisena valintana tämän hintaluokan lattiakaiutinta ostettaessa. Myös Simex on selvästi keskitason yläpuolella. 32: VI. Puutelista on pitempi kuin edellisillä, mutta äänen esillepanon selkeys nostaa tämän top-listalle. Kuuntelussa käytetyt äänitteet: ? Bob Brozman: People are strange ? Senni Eskelinen String Purée Band: Anxious Man ? Holst: The Planets, op. Kokonaisuus tuntui olevan jossain määrin hallussa, ja ääni on sen verran kartalla, että soittimiakin kykeni tunnistamaan. Nederstöm piti sitä parhaana, Eronen toisena ja Sihvonen kolmantena. Molemmat kaiuttimet toimivat todennäköisesti paremmin pienehkössä tilassa tai lähelle seinää sijoitettuna. Henkilökohtaisen maun merkitystä osoittaa, että yksittäisiä palkintosijoja saivat Jamon ja Simexin lisäksi muutkin kaiuttimet: Magnat (Nederström: jaettu 2., Piispa: 3.), Skytronic (Eronen: 3., Hakala: 2.), Proson (Piispa: 2., Hakala: 3.) ja SPL Pro (Sihvonen: 2.). Näistä kaiuttimista Magnat tarjoaa runsaasti bassoa, ja ääni on täyteläinen, mutta myös hieman verhoutunut ja etäinen. Rajallinen dynamiikka ei riitä voimalliseen toistoon. 1. Sen äänenlaadusta kuunteluraatimme ei kuitenkaan erityisesti pitänyt (yhtä lukuun ottamatta). Tässä luokassa bassoelementit ovat peltirunkoisia ja magneetit suhteellisen pieniä (Magnat). Kuuntelussa käytetyt äänitteet: ? Miles Davis: Kind of Blue ? George Duke: After Hours ? Jacques Loussier Trio: The Bach Book ? Paul Simon: Graceland ? Infected Mushroom: B.P.Empire Mikael Nederström: Kolmen kärkeen menevät Simex, Magnat ja Jamo, joiden joukossa Simex on pykälää muita parempi. Keskialue ja aladiskantti ovat kuitenkin kohtuullisen kuunneltavia. Paljastavuuden etuna on kuitenkin äänenvärien tarkka välittyminen. Laadullisesti muut jäivät hieman nuolemaan näppejään tämän takana. Kakkosen, Prosonin rajut bassot häiritsivät kuuntelua aika paljon, mutta muuten on ihan mukavaa, kun korvat saavat täyteläistä ääntä ja kaiutin kestää kovia äänenpaineita aika hyvin. Dynaaminen ja napakka soundi tekee kuuntelusta hauskaa, kunhan jättää kaikkein riipivimmät äänitykset hyllyyn. Magnat on kokonaisuutena miellyttävämpi ja ympäripyöreämpi kuin Jamo, joka puolestaan on aavistuksen rytmikkäämpi, napakampi ja dynaamisempi. Yllättävää, että tässä hintaluokassa voi päästä näinkin hyvään suoritukseen. Simexin kotelossa on enemmän vaimennusainetta kuin useimmissa muissa. 2. Bassoa ei ole väkisin yritetty boostata isottelevaksi, joten balanssi lienee parhaimmillaan seinien läheisyydessä. Kaiutinta ei voi suositella hifikäyttöön, mutta kohderyhmä onkin toisaalla. Jamo toimii paremmin akustisella tavaralla, kun taas kompressoitu ja bassoköyhä mössö saattaa saada hiukan armollisemman käsittelyn Magnatin otteessa. Kuuntelussa käytetyt äänitteet: ? Dire Straits: Calling Elvis ? Dire Straits: Fade to Black ? Dire Straits: Six Blade Knife ? Yello: Junior B ? Juice Leskinen: Graniitti hikoilee Riku Hakala: Selkeästi paras on Jamo, jota voi jopa suositella vaikkapa aloitussettiin. Sävyvirheitä löytyy, mutta ne ovat kohtuullisen lieviä. Näiden keskinäinen paremmuus riippuu pitkälti musiikkivalinnoista. Seinän läheisyys voisi tasapainottaa kokonaisuutta, mutta basson välttävä laatu saattaa tällöin korostua turhan paljon. Kolmanneksi pinnistää klassista markkinabassoa tarjoileva Proson. Kotioloissa moisesta korostuksesta on tiedossa vain ongelmia. Se mitä menetetään tarkkuudessa ja toiston tasaisuudessa, korvataan mukavalla soundilla. Koteloääni bassoalueella haittaa kuuntelua jonkin verran. Olisin silti varovainen tätä kaiutinta hankkiessa varsinkin pienessä, raskasseinäisessä huoneessa. Kolmanneksi testissä kipusi niukasti Magnat. Vaikka toistosta puuttuu avoimuus ja sävyllinen oikeaoppisuus, kaiutinta on helppo kuunnella varsinkin taustamusiikilla hiljaisella voimakkuudella. Kokonaisuutena Jamo kiilaa edelle miellyttävän sointimaailmansa ja tarkemman äänikuvansa ansiosta: pienestä ohuudesta huolimatta ääntä on helppo kuunnella. Bassopää on tässä joukossa varsin erotteleva. Täysin paljaspintaiseen huoneeseen tätä kaiutinta ei kannata sijoittaa. Skytronic on sävyltään hyvin tumma ja varjoutunut, mutta kuuntelullisesti kelvollinen. Edustajan mukaan monet nuoret kuljettavat sitä mukanaan festarimatkoilla. Testin johtopäätöksenä voi todeta, että halvat kaiuttimet eivät ole välttämättä niin huonoja kuin voisi kuvitella. Niillä voi aloittaa, jos budjetti on pieni, ja tietää, mitä rahojensa vastineeksi saa. 28 Ryhmän kaksi parasta, Jamo ja Simex, ottavat selvän etumatkan muihin. Niiden ääni on neutraali, vaikka puutteitakin on. Jotkut ovat vain toisia vieläkin halvempia. vertailu Lattiakaiuttimet 150-250 ? Kuuntelijoiden omat valinnat Mauri Eronen: 1 2 Yhteenveto Testin äänenlaadulliset erot ovat tavanomaista suuremmat. Tällä toistimella musiikkiin pääsee sisälle tunnetasollakin. Hintaluokka huomioiden erinomainen tuote. Kakkosena tulee Skytronic. Raikkaasta balanssista pitävälle tarjolla on kuitenkin erottelevaa ääntä. Jokaisessa kolmessa on lievää korostumaa joko bassopäässä, diskantissa tai molemmissa, mutta luonteeltaan vähemmän rasittavana kuin muussa joukossa. Iskuäänissä olisi jämäköitettävää ja dynamiikassa kasvunvaraa, mutta toisto on selvästi hifiä. Simex kuulostaa ensi alkuun hienostuneemmalta ja erottelevammalta kuin Jamo, mutta pidempään kuunneltuna muutamat resonanssit keskialueella aiheuttavat kuunteluväsymystä. Proson on samantyylinen, sekin soi rauhallisesti ja siististi ja antaa paljon bassopitoista ääntä, mutta basson laadussa olisi parantamisen varaa. Skytronic on jo selvästi värittyneempi. Pysyväluonteinen 110 euron tarjoushinta voi tehdä sen houkuttelevaksi, jos budjetti on erittäin niukka, ja haluaa enemmän äänenpainetta tai bassoja kuin halvimmat jalustakaiuttimet pystyvät tuottamaan. Simex on yleiskaiuttimena kaikkien paras, vaikka se kärsiikin lievästä ylimääräisestä skarppiudesta. Ei siis voida puhua luonnollisuudesta, tarkkuudesta ja neutraalista soundista, mutta näillä saa olohuoneeseen samettista ja sävykästä musiikin toistoa. Kuuntelussa käytetyt äänitteet: ? Michael Jackson: Get on the floor ? Michael Jackson: Man in the mirror ? Dagon: The last ? The Jacksons: Walk right now John Luongo Instrumental Mix ? Amy Grant: Hats ? Kerkko Koskinen: Crooked Room Heikki Sihvonen: Jamo on ehdottomasti testin paras, ainoa jolla musiikin kuuntelu tuntui järjelliselle harrastukselle. Toisto on ylävireistä, ja virheitä on muutenkin voittajaa runsaammin. Niinpä pienimuotoisella musiikilla pystyy vähän jo fiilistelemäänkin. Uranus, The Magician ? Kerkko Koskinen: Crooked Room ? Retropop: Pieni ja Ihmeellinen ? Dagon: The Last. Toisaalta myös hintaerot ovat suuret, vaikka kaikki sijoittuvatkin halpakaiuttimien luokkaan. Kokonaisuus on tasapainoinen, mitään suuria ärsyttäviä heikkouksia ei ole, ja musiikista voi todella nauttia. Rytmistä toistoa, svengiä ja kohtalaisen luonnollinen soundimaailma. Vaikka onkin klisee, niin jos olisin etsimässä kaiutinta tästä hintaluokasta, ostaisin tämän. Toiseksi sijoittuu SPL Pro. Sääli, että alakerran virheet ovat niin häiritsevän hallitsevia. Kuuntelussa käytetyt äänitteet: ? Retropop: Pieni ja Ihmeellinen ? Stratovarius: Falling Star ? Amy Grant: Hats ? Dagon: The Last ? Indica: Ulkona ? Rammstein: Scooter: Pussy Jukka Piispa: Testin parhaalla, Jamolla, on ilo kuunnella musiikkia. Stereokuvassa on myös positiivista otetta, eivätkä ässätkään rasita. Jos paremmasta ei tiedä, niin kyllä tämänkin kanssa voisi elää. Kolmantena on Simex. Ostoa harkitsevan kannattaa silti miettiä, voisiko kaiutinpariin sijoittaa edes 200 euroa. Spl Pro on testin suurin, näyttävin ja suositushinnaltaan halvin kaiutin. Tälläkin kokonaisuudesta tuntuisi saavan jonkinlaisen kuvan
Kohteina voivat olla kotelo, vaimennusaine, refleksiviritys, jakosuodin, elementit, sisäinen johdotus ja liittimet. kela aiheuttaa säröä, sen voi vaihtaa ilmasydänkelaksi. Kaiutintarvikeliikkeissä on myös erityisesti tätä tarkoitusta varten valmistettuja materiaaleja. Tämä voi olla myös tahallista, sillä sen uskotaan vetoavan kokemattomiin ostajiin. Viritystaajuutta voidaan alentaa joko pidentämää putkea tai pienentämällä sen läpimittaa. Lisäksi jakosuodin olisi suunniteltava kokonaan uudelleen. Se pyöristää ja loiventaa piikittävää ja jyrkästi laskevaa vastetta. Yleisimpiä vaimennusaineita ovat vaahtomuovi ja polyesterivanu. Niissä ei saisi olla pahoja resonansseja, jotka näkyvät piikkeinä taajuusvasteessa.. juus on valittu tarpeettoman suureksi, jolloin bassoalueelle syntyy korostuma. Vaikka joissakin niistä on sisäisiä tukia, jo koputus niiden kylkeen osoittaa, että seinämillä on taipumus resonoida tietyillä taajuuksilla. Vaahtomuovia kannattaa laittaa koteloon yleensä vähintään puolet sen sisätilavuudesta. Jos haluaa myös tuntumaltaan ja ulkoasultaan hienot liittimet, voi sijoittaa niihin suuriakin summia, mutta kohtuuhintaisille kaiuttimille riittää alle kymmenen euron hintainen perustason liitinpaneeli. 29. Sillä on merkitystä etenkin, jos osa on diskanttielementin kanssa sarjassa. Osien vaihtaminen voi kuitenkin muuttaa sointitasapainoa myös epätoivottavalla tavalla. Polyesterivanua käytettäessä kotelo täytetään sillä kokonaan. Laadukas elementti voi maksaa yhtä paljon kuin koko kaiutin. Ennen yleisesti käytetty vuorivilla on tehokkaimpia vaimennusaineita, mutta sitä ei enää suosita, koska siitä irtoaa terveydelle haitallista pölyä. Naparuuveissa on runsaasti valinnan varaa. Kondensaattoreita voi vaihtaa häviöiltään pienemmiksi, esimerkiksi elektrolyytin muovikondensaattoriksi. Halvoissa kaiuttimissa puutteet ovat tietenkin säästösyiden takia yleisempiä. Kiertämällä vaahtomuovia tiukkaan saadaan putkeen tiivis tulppa. Jakosuodin Jakosuodin voi olla monista syistä vähemmän ihanteellinen. Yksi tapa parannella suodinta on vaihtaa sen osia laadukkaammiksi. Resonanssit värittävät kaiuttimen toistamaa ääntä. Mutta johdon uusiminen asialliseksi ei maksa paljon, ja siitä voi olla hyötyä. Esimerkiksi jos diskantti on korostunut, vähähäviöisempi sarjakondensaattori lisää virhettä. Jakosuodinta tarvitaan varsinaisen jaon lisäksi usein myös muokkaamaan elementtien taajuusvastetta kokonaisuuteen sopivaksi. Siihen onkin periaatteessa monia mahdollisuuksia. Jos viritystaajuuden alentaminen ei riitä, kotelon voi muuttaa kokonaan suljetuksi. Refleksiputken sisäpää on kuitenkin syytä jättää vapaaksi. Refleksiviritys Useimmat kaiuttimet ovat refleksityyppisiä. Putken viritystaajuus vaikuttaa huomattavasti bassovasteeseen. Niiden vaikutusta voi vähentää esimerkiksi asentamalla rimoja vastakkaisten seinämien välille. Viimeksi mainittua voi kokeilla helposti leikkaamalla ohuesta vaahtomuovista palan, jonka toinen mitta vastaa putken pituutta ja toinen sen sisäkehää. Seinämille voi liimata myös kaiutin- ja autotarvikeliikkeissä myytävää raskasta bitumimattoa, joka pienentää resonanssien Q-arvoa ja lyhentää niiden jälkisointia. Vaimennusaine Ilmatilan vaimennus on hyödyllinen muun muassa siksi, että se pienentää kotelon sisälle syntyvien seisovien aaltojen voimakkuutta. Se on erityisen tärkeää korkeassa lattiakaiuttimessa, johon syntyy helposti alakeskialueen resonansseja. On kuitenkin kyseenalaista, onko järkeä ryhtyä vaihtamaan niitä halpaan kaiuttimeen. Jos bassoelementin kanssa sarjaan kytketty ferriitti- Sisäinen johdotus Parinsadan euron kaiuttimissa saatetaan käyttää hyvinkin halpaa ja ohutta johtoa. Toinen asia on, kuinka suuri merkitys sillä on käytännössä. Jos kotelo on suljettua tyyppiä, pöly on tosin vain asennusvaiheen ongelma. Vaimennusainetta ei kannata asentaa vain seinämille, koska sen vaikutus on suurimmillaan kotelon keskellä. Monissa halvoissa kaiuttimissa sitä ei ole kustannusten takia tehty. vertailu Kaiuttimia voi parannella itse Halpoja kaiuttimia tehtäessä on jouduttu tinkimään lähes kaikesta, ja siksi tulee helposti mieleen ajatus niiden äänenlaadun parantelusta jälkeenpäin. Luonnollisin ratkaisu on käyttää sisäisessä johdotuksessa samanlaista kaapelia kuin kaiuttimen ja vahvistimen välillä. Liittimet Liittimien tulee varmistaa, että signaali siirtyy kaapelista kaiuttimeen virheettömästi. Jos kaiuttimessa on halvat jousella puristavat painoliittimet, ne on hyvä vaihtaa kunnollisiin naparuuveihin. Vaimennuksen lisääminen vaikuttaa myös bassovasteen kulkuun. Jakosuotimen kytkennän uuttaminen tai suunnittelu uudelleen on jo vaativampi tehtävä, joka vaatii kokemusta ja mielellään myös mittauslaitteita. Kotelo Tässä numerossa vertailtujen kaiuttimien kotelot on tehty yleensä 12-millisestä levystä. Toisinaan viritystaa- Elementit Kaiutinelementit ovat tärkeitä äänenlaadun kannalta. Jos hankkii vaikkapa jonkin tämän vertailun kaiuttimen aikoakseen tuunata sitä, kannattaa valita malli, jossa elementit ovat jo valmiiksi kelvollisia
Ilmoitamme sen alueen 100?10 000 Hz keskiarvona. Yleinen suuntaavuusindeksi on 4?6 dB. Herkkyys lasketaan vapaakenttävasteesta taajuusalueen 100?10 000 Hz tason keskiarvona. Viritystaajuuden alapuolella kotelon hillitsevä vaikutus bassokartion liikepoikkeamaan vähenee, ja elementin vahingoittumisen mahdollisuus kasvaa käytettäessä suuria tehoja. pisteet Herkkyys Herkkyys on kaiuttimen antama äänenvoimakkuus desibeleinä kaiuttomassa tilassa yhden metrin etäisyydellä, kun siihen syötetään 2,83 voltin signaalijännite. Se jakautuu kahteen osaan: impedanssin itseisarvoon (yksikkö ohmi) ja vaihekulmaan, joka ilmaistaan astelukuna. Kuunteluraadissa oli kaikkiaan viisi kuuntelijaa. vertailu Lattiakaiuttimet 150-250 ? Kuuntelut ja arvostelu Näin tulkitset kaiutinmittauksia Hifimaailman testaamat kaiuttimet mitataan Aalto-yliopiston akustiikan laboratorion suuressa kaiuttomassa huoneessa 2,5 metrin etäisyydellä. Suuri herkkyys merkitsee, että vahvistimesta saadaan tietyllä vahvistimen voimak- kuussäätimen asetuksella enemmän ääntä. 30 Hintaluokka: Maahantuoja tai edustaja: Puhelin: Internet-osoite: Valmistajan internet-osoite:. Määrittelemme sen taajuudeksi, jonka kohdalla toisto on vaimentunut 6 desibeliä 100?150 hertsin tasoon verrattuna. Heijastusten voimakkuus riippuu huoneen akustiikasta, mutta siihen vaikuttaa myös kaiuttimen rakenne. Tällainen kaiutin vähentää huoneen vaikutusta, ja ääni tulee puhtaampana kuuntelupaikalle. Impedanssin itseisarvo ja vaihekulma Impedanssi kuvaa, millaisen kuorman kaiutin muodostaa vahvistimelle. Se vastaa 8 ohmin kaiuttimella 1 watin tehoa ja 4 ohmin kaiuttimella 2 watin tehoa. Suuntaavuusindeksi kuvaa, kuinka paljon voimakkaammin kaiutin säteilee ääntä kuuntelusuuntaan kuin ympärilleen keskimäärin. Käytännössä alimpien taajuuksien toisto riippuu paljon myös huoneesta. Kaiuttimien testikuuntelut tehtiin sokkona yksi kuuntelija kerrallaan. Kuorma on helpoin, kun impedanssin itseisarvo on suurehko yli 6 ohmia ja vaihekulma pieni. Suuri, noin +/- 60 asteen luokkaa oleva vaihekulma yhdessä alle 4 ohmin itseisarvon kanssa voi heikentää vahvistimen puhtaasti antamaa tehoa, jos se on huonosti suunniteltu. Magnat Monitor Supreme 800 Proson Event 6 Simex Enzo Skytronic SHFT60B SPL Pro TOW 1 249 ?/pari Loud Group 020 1986 200 www.loudgroup.fi www.jamo.dk 249 ?/pari Loud Group 020 1986 200 www.loudgroup.fi www.magnat.de 195 ?/pari Hangon Tuonti (019) 248 6858 www.hangontuonti.com www.proson.se 229 ?/pari Simex (09) 4150 0210 www.simex.fi www.simex.fi 199 ?/pari Discoland 09) 342 4220 www.discoland.fi - 119 ?/pari Simex (09) 4150 0210 www.simex.fi www.simex.fi Mitat (l x k x s) Massa Toimintaperiaate Suurin suositeltava teho Nimellisimpedanssi Elementit - matalat äänet - keskiäänet - korkeat äänet Jakotaajuudet Liittimet - naparuuvi - banaanihylsy 180 x 910 x 238 mm 8,7 kg 2-tie, bassorefleksi 140 W 6 ohmia 215 x 850 x 273 mm 12 kg 2,5-tie, bassorefleksi 320 W 4-8 ohmia 210 x 1032 x 240 mm 12 kg 2-tie, bassorefleksi 200 W 4-8 ohmia 181 x 906 x 280 mm 10,5 kg 3-tie, bassorefleksi 150 W 4 ohmia 200 x 860 x 250 mm 7,5 kg 3-tie, bassorefleksi 350 W 8 ohmia 250 x 950 x 324 mm 12,5 kg 3-tie, bassorefleksi 200 W 4 ohmia 2 kpl 140 mm 25 mm 2,5 kHz 2 kpl 170 mm 25 mm ei ilmoitettu 2 kpl 165 mm 25 mm ei ilmoitettu 2 kpl 140 mm 25 mm ei ilmoitettu 2 kpl 170 mm 25 mm ei ilmoitettu 2 kpl 200 mm 90 mm 25 mm ei ilmoitettu ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? Herkkyys (1 m, 2,83 V) Alarajataajuus (-6 dB) Viritystaajuus Suuntaavuusindeksi (100-10000 Hz) Lisäviive, 1 KHz Minimi-impedanssi 89 dB 45 Hz 53 Hz 6,5 dB 0,14 ms 5,1 ohmia @ 230 Hz 87,5 dB 67 Hz 56 Hz 5,5 dB 0,19 ms 4,8 ohmia @ 370 Hz 3,8 ohmia @ 10 kHz 88 dB 55 dB 57 Hz 6,5 dB 0,14 ms 4,5 ohmia @ 210 Hz 88 dB 52 Hz 57 Hz 6 dB 0,17 ms 3,8 ohmia @ 210 Hz 3,7 ohmia @ 6,9 kHz 90,5 dB 76 Hz 64 Hz 8 dB 0,07 ms 5,8 ohmia @ 250 Hz 88,5 dB 45 Hz 46 Hz 7,5 dB 0,10 ms 4,1 ohmia @ 150 Hz Taajuusbalanssi Äänikuva Dynamiikka Kokonaisuus Pistesijoitus 6,7 6,0 6,3 6,5 1. 4,4 4,4 5,6 4,5 3. 4,1 5,0 6,3 4,1 5. 5,1 5,1 4,9 4,9 2. 4,5 5,3 5,7 4,3 4. 2,0 2,3 3,1 2,2 6. tekniset tiedot perustiedot Jamo S 426 mittaukset Viritystaajuus Refleksikotelo on viritetty vahvistamaan tiettyä bassoäänten aluetta, jotta kaiutin toistaisi tehokkaammin matalia ääniä. Punainen käyrä on mitattu kohtisuoraan edessä, sininen 20 asteen kulmassa sivulla ja vihreä 60 asteen kulmassa. Mustalla käyrällä kuvataan kaiuttimen keskimääräistä taajuusvastetta kaikkiin suuntiin eli tehovastetta. Taajuusvasteen käyrät kuvaavat, miten tasapainoisesti erilaiset äänet toistuvat. Kaksi heistä oli tuttuja testikuuntelun ammattilaisia ja kolme taustaltaan erilaisia mutta kokeneita hifiharrastajia. Jokainen antoi pisteet asteikolla 0?10 äänentoiston kolmesta osa-alueesta: taajuusbalanssi (sointitasapaino), ääni- ja stereokuva (tilavaikutelma ja erottelu syvyys- ja leveyssuunnassa) sekä dynamiikka (kyky toistaa suuria voimakkuuden vaihteluita luonnollisella äänenpainetasolla). Pisteet annettiin myös äänenlaadusta kokonaisuutena. Siten kokonaispisteet eivät ole suoraan pääteltävissä osaalueiden pisteistä. Kaiutinkohtaisten tulosten yhteydessä on esitetty pisteistä graafiset kuvaajat, joissa näkyy myös arvosanojen hajonta. Suuntaavuusindeksi Eri pintojen kautta heijastuneet äänet sotkevat toiston tarkkuutta. Suurimmillaan se voi olla 10?20 dB. Mittauksiin sisältyy neljä erilaista taajuusvastetta. Tehovaste vaikuttaa erityisen paljon siihen, millaisena korva kuulee kaiuttimen sointitasapainon huoneessa. Bassovaste ja alarajataajuus Huone vahvistaa bassoaluetta varsinkin, jos kaiutin on lähellä seinää. Siinä oli mahdollisuus ottaa huomioon myös muita ominaisuuksia kuin edellä mainitut ja arvioida kaikkien ominaisuuksien toimivuus yhdessä. Yleensä tasapainoisin toisto saadaan, kun kaiuttimen vapaakenttävasteen taso on 150 hertsin alapuolella hieman pienempi kuin tätä korkeammilla taajuuksilla. Bassotoiston laajuutta kuvataan alarajataajuuden avulla
Basso on sävyltään ohuehkon pahvinen, mutta ulottuu melko alas. Dynamiikan rajat tulevat nopeasti vastaan kapasiteetin loppuessa. Iskuäänet lerpsahtelevat hiljaakin kuunnellessa, mutta muuten balanssi on kunnossa. Järkevän säästeliäästi annosteltu basso toimii oletettavasti parhaiten seinän läheisyydessä. Positiivinen yllättäjä, jonka ääntä pystyy arvioimaan hifimielessäkin. Taajuusbalanssi: 6,5 Äänikuva: 5 Dynamiikka: 6 Kokonaisuus: 6 Heikki Sihvonen: Toisto kuulostaa tasapainoiselta. Äänikuvakin löytyy, joskaan se ei aukene syvyyssuunnassa. Äänikuva on luonteeltaan enemmän yliavaran ilmava kuin pistemäisen viipaloitu, mikä tukee enemmän huoletonta taustamusiikkikäyttöä kuin äänitteiden syväanalyysiä. Basso on napakka ja rytmikäs, joten kevyt musiikki etenee rivakasti. Musiikin tapahtumien välittämisessä kaiutin on testatuista omassa luokassaan, se saa musiikin kuulostamaan mielenkiintoiselle. Stereokuva on tiukasti fokuksessa, ja solisti piirtyy pistemäisenä. Kokonaisuutena erittäin kuuntelijaystävällinen ja balanssiltaan neutraali, mutta mikrodynamiikassa ja erottelussa olisi parantamisen varaa. Taajuusbalanssi: 6,5 Äänikuva: 7,5 Dynamiikka: 6 Kokonaisuus: 6,75 Mikael Nederström: Kirkas ja läheinen sointimaailma, johon lyö selvimmin leimansa diskantin ylimääräinen kirkkaus. 32 Menevä ja rullaava ääni toimii varsin mukavasti niin kauan, kun voimakkuus pysyttelee kohtuullisena ja levyn äänimaailma mieluummin tummanpuoleisena. Diskantilla on pieni suuntain. Basso on määrältään ja tarkkuudeltaan riittävä, jotta musiikki pysyy seurattavana. Tasapainoa on löydetty hyvin koko toistoalueelle. Löytyy äänikuvaa ja rytmiä. Kaiuttimessa on kaksi 14-senttistä bassoa, jotka toistavat myös keskialueen. Jakosuodin on varsin yksinkertainen, mutta siinä on silti ylikuormitussuoja. Diskantin taso nousee kuitenkin yläpäätä kohti. Ääneltään kaiutin on suhteellisen värittymätön. Sävyissä ollaan jo sinne päin, orkesterin torvet erottaa torviksi. Sointitasapaino on hieman ohut, mutta toisaalta kumina ei pilaa napakkaa ja samalla melko alas ulottuvaa bassotoistoa. Soittimet kuulostavat luonnollisilta, ja mitään suoranaisia ärsyttämään käyviä heikkouksia ei pomppaa esille. Tarkkuuden, ilmavuuden, täyteläisyyden ja alarajan osalta jää aika paljon toivomisen varaa. Taajuusbalanssi: 7,5 Äänikuva 7 Dynamiikka: 7 Kokonaisuus: 7 Riku Hakala: Ohut ja vähemmän kaupallinen, enemmän hifimäinen yleissoundi. Kokonaisuutena testin hifistynein ääni. Jakosuotimessa on diskanttia ylikuormitukselta suojaava ptc-vastus. kuunteluarvio Mauri Eronen: Rönsyilemätön ja neutraali sointitasapaino. Sen häiritsevyys riippuu äänitteestä ja kuunteluvoimakkuudesta. Lautaset soivat pitkään, joskin niiden sävystä voidaan keskustella. Ylemmillä alueilla on pientä yliannostelua, joka kuuluu kirkkautena ja taipumuksena sihisevyyteen. Hyviä ominaisuuksia ovat menevyys ja rytmikkyys. Stereokuva vähän leviää, mutta soittimet on silti löydettävissä. Kotelon saa wenge-kuvioidun lisäksi mustana ja valkoisena. Mittauksista näkyy, että bassovaste on tasainen ja diskantin suuntaavuus hallittua. Äänelliset puutteet menettävät merkitystään, kun kokonaisuuden toisto onnistuu. Taajuusbalanssi: 6,5 Äänikuva: 5 Dynamiikka: 6 Kokonaisuus: 6,6 Taajuusbalanssi 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 3 4 5 6 7 8 9 10 3 4 5 6 7 8 9 10 5 6 7 8 9 10 Äänikuva 1 2 Dynamiikka 1 2 Kokonaisuus 1 2 3 4 Huono Välttävä Tyydyttävä Hyvä Erinomainen. Kohtuullisen yleispätevä kokonaisuus, jos lievä ylikirkkaus ei haittaa. Taajuusbalanssi: 6,25 Äänikuva: 5,5 Dynamiikka 6 Kokonaisuus: 6,25 Jukka Piispa: Mielestäni testin ylivoimaisesti paras kaiutin. Lisäksi rumpalin haitsu kuulostaa hetkittäin lähinnä rytmimunalta. Keskialueella nasaalisuutta ja kummaa pahvista sävyä. Muutoin ääni toistuu kohtuu luonnollisin sävyin, ja useimmat virheet ovat selvästi muuta testiryhmää lievempiä. Svengaava ja luonnollinen kokonaisuus. Ylävireinen svengi voi aiheuttaa kuunteluväsymystä, ja pelleissä ilmenee sähisevää sävyä. Pyysin kääntämään kaiuttimia enemmän ohi kuuntelupaikasta, mikä auttoi vähän. Kuunnellessa tuli mieleen alusta asti, että tässä on asetettu kaiuttimelle tavoitteet sekä rajoituk- set, eikä yritetä tehdä asioita liikaa, vaan otetaan kaikesta irti paras mitä saadaan. Lopputuloksena dynaamista, rytmistä, kohtalaisen tarkkaa ja luonnollista antia. Diskantti on ohuehkosti sihittävä mutta luonteeltaan ja tasoltaan hyvin tasapainossa. Keskialueella on samaa ohuutta, mikä ilmenee trumpetin kihisevänä sointina. Myös syvyyssuunta löytyy. vertailu Lattiakaiuttimet 150-250 ? Hintaluokka (pari): Maahantuoja tai edustaja: Puhelin: www: Valmistajan www: 249 ? Loud Group Oy 020 1986 200 www.loudgroup.fi www.jamo.dk Vapaakenttävasteet suoraan edestä 2,5 m:n etäisyydeltä (punainen), 20 astetta (sininen) ja 60 astetta sivussa (vihreä) sekä tehovasteapproksimaatio (musta). ????? testivoittaja Impedanssivasteet: itseisarvo (punainen) ja vaihe (sininen). ????? Jamo S 426 ? Vähäiset värittymät ? Bassotoiston napakkuus Vertailun tasapainoisin ? Diskantissa sihahtelua Jamo on vertailun kalleimmasta päästä, ja se näkyy myös keskimääräistä viimeistellympänä ulkoasuna
Vaimennusainetta on tässä luokassa melko paljon. Pelleissä kihisevää ja ärsyttävää sävyä. Kokonaisuus on kuitenkin selvästi testin keskitason yläpuolella. kuunteluarvio Mauri Eronen: Sivistynyt, joskin alakeskialueeltaan hieman varjoutunut yleissointi. Kahden 14-senttisen basson täydennyksenä on tuuman kalottidiskantti. Basso jää monella levyllä hiukan ohueksi, joten kaiutin voisi hyötyä hyvästä subbarista. Tämä tosin sillä varauksella, että levy ei ole liian pintaan miksattu, jolloin soundi uhkaa muuttua rasittavaksi. Äänestä nousee esille yksityiskohtia hieman vaihtelevalla menestyksellä. Basson taso on mieto eikä se iske. Ihan kelpo suoritus tässä seurassa. Taajuusbalanssi: 4 Äänikuva: 4,5 Dynamiikka: 4 Kokonaisuus: 4 Taajuusbalanssi 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 3 4 5 6 7 8 9 10 3 4 5 6 7 8 9 10 5 6 7 8 9 10 Äänikuva 1 2 Dynamiikka 1 2 Kokonaisuus 1 2 3 4 Huono Välttävä Tyydyttävä Hyvä Erinomainen 33. Ehkä näillä hetken voi soitella hissukseen tyytyväisenä, jos ei parempaa ole kuullut. Kuusi komponenttia sisältävässä jakosuotimessa on muovieristeinen kondensaattori huolehtimassa korkeiden taajuuksien ylipäästöstä. Vasteissa ei ole suuria virheitä, mutta 700 hertsin ja 5 kilohertsin kohdalla on korostuma. Hieman pienempi huone ja tai seinän läheisyys saattaisi tuoda ääneen enemmän täyteläisyyttä. Balanssi on vertailun ehdotonta kärkeä, ja taajuusvasteen tasaisuuden bongailun sijaan voi keskittyä äänensävyjen bongailuun. Diskantissa on kivasti klangia, mutta viimeisin erottelevuus ja transienttien täsmällisyys puuttuu. Sen sijainti stereokuvassa on myös jonkin verran äänenkorkeudesta riippuvainen. Äänikuva on avara, mutta jonkin verran epämääräinen ja vaeltava. Äänikuvassa olen kuulevinani syvyyttäkin. Vaikea silti suositella oikein mihinkään vakavampaan käyttöön, sillä yleinen rasittavuus on koko ajan läsnä. Taajuusbalanssi: 4 Äänikuva: 3,5 Dynamiikka: 3 Kokonaisuus: 3,75 Heikki Sihvonen: Diskantti on pinnassa, muttei ärsytä, rumpalin pellinkin soinnissa alkaa olla jotain metalliksi tunnistettavaa. Vastapainona ovat lievä purkkimaisuus ja särmikkyys, jotka voivat aiheuttaa kuunteluväsymystä. Kaiuttimien yleissoundia kuvailisin kepeäksi. Jotain kuulostaa olevan vinksallaan oikeastaan kaikilla osa-alueilla, vaikka toisaalta räikeän valtaisat yksittäiset katastrofit on jokseenkin onnistuttu välttämään. Balanssia ei meinaa löytyä millään, mistään ei saa otetta. Äänikuvaa ei oikein pääse syntymään. Soundimaailma on sentään jossain määrin iso, meno ei mene missään vaiheessa pieneksi piiperrykseksi. Taajuusbalanssi: 4,5 Äänikuva: 4 Dynamiikka: 4,5 Kokonaisuus: 4 Riku Hakala: Ahdistunut ja pienen tuntuinen ääni. Ylempänä rekisterissä ilmenee selvää kovuutta, ja kuunteluväsymyksen vaara on olemassa. Lievä ässävika vaivaa laulajaa, mutta eipä sitten tukkoisuuttakaan ole kuultavissa. Pienestä yläkeskialueen purkkimaisuudesta huolimatta kaiutinta on omalla tavallaan hauska kuunnella, koska dynaamisuus, napakkuus ja irtonaisuus tuovat menoa ja meininkiä musiikkiin. Bassojen taso on hillitty. Simexin ääni on kohtalaisen avoin, iskevä ja läsnä oleva. Pystyy kuuntelemaan vain hiljaa, sillä volumea lisättäessä koko toisto tuntuu kaatuvan päälle välittömästi. Bassotoisto on kumisematon joskin ohuen puoleinen. Kokonaisuus on puutteineen ja plussineen mukavan selkeä, musiikkikin kuulostaa kutakuinkin kokonaiselta esitykseltä pelkkien äänien sijaan. Hyvä yleiskaiutin silti. Taajuusbalanssi: 6,25 Äänikuva: 6,25 Dynamiikka: 6,75 Kokonaisuus: 6,5 Jukka Piispa: Tukkoinen, sekava, hieman riipivä ja kuitenkin tumma. Lisäksi kaikki äänet sammuvat hyvin nopeasti, haitsut tsuhahtavat ja lopahtavat, torvet katoavat kuuluvista hyvin nopeasti, ja tulee hieman akustisesti sammutettu tunne. vertailu Hintaluokka (pari): Maahantuoja tai edustaja: Puhelin: www: Valmistajan www: 229 ? Simex Oy (09) 4150 0210 www.simex.fi www.simex.fi Vapaakenttävasteet suoraan edestä 2,5 m:n etäisyydeltä (punainen), 20 astetta (sininen) ja 60 astetta sivussa (vihreä) sekä tehovasteapproksimaatio (musta). Impedanssivasteet: itseisarvo (punainen) ja vaihe (sininen). ? Kohtuullinen sointitasapaino ? Kumisemattomat bassot ? Diskantissa kihinää ? Lievää purkkimaisuutta Jakosuodin muovikondensaattoreineen saattaisi olla peräisin kaksi kertaa kalliimmastakin kaiuttimesta. ????? Simex Enzo Avoin ja iskevä Simex on ulkoasultaan hillityn koreilematon. Yksityiskohdatkin katoavat yleisen hälyn alle. Kaikki tungetaan suoraan naamalle sellaisenaan, hyökkäävyys aiheuttaa sekavan tunnelman. Kokonaisuus ei oikein toimi millään materiaalilla. Basso on tasoltaan kunnossa ja melko erotteleva. Dynamiikan rajat tulevat vastaan melko nopeasti, mutta siihen asti toisto on hallittua. Taajuusbalanssi: 6,25 Äänikuva: 6,5 Dynamiikka: 6 Kokonaisuus: 6,25 Mikael Nederström: Iskevä ja särmikäs soundi, jossa varsinkin läsnäolokomponentti on kohdallaan
Verhoutunutta ääntä kuunnellessa ei pääse ilahtumaan äänitteen soinnillisista avuista. Diskantti on ohut ja kihisevä, mikä kuuluu myös trumpetin ylärekisterissä epäluonnollisena ohuutena. Äänikuva on kaksiulotteinen eikä välitä tilaa tai vaiheella tehtyjä efektejä kuulijalle. Bassot nousevat kuitenkin pintaan tuoden ääneen jumputtavuutta sekä etäisyyden tuntua. 17-senttiset bassoelementit, joista toisen toistoa on rajoitettu keskialueella, on sijoitettu symmetrisesti diskantin ylä- ja alapuolelle. Bassovarauksin soveltuu korkeintaan taustamusiikin kuunteluun. Taajuusbalanssi: 3 Äänikuva: 4 Dynamiikka: 6 Kokonaisuus: 3,5 Mikael Nederström: Pehmeä, etäinen ja ajoittain hidastelevan jumputtava soundi. Ylimääräinen jyty syö erottelua keskialueelta ja tuo ääneen subjektiivista hitauden tuntua. Kääntöpuolena on ylikireiden äänitysten muuttuminen miellyt- 34 tävän muheviksi. Kaiutinta on saatavissa mustan lisäksi mokan ja kirsikan värisinä. Taajuusvasteiden selvin ominaisuus on tuntuva bassokorostuma 100 hertsin kohdalla. Samasta syystä peltien sointiaika jää minimaalisen lyhyeksi latistaen tunnelmaa entisestään. Taajuusbalanssi: 4 Äänikuva: 4 Dynamiikka: 5 Kokonaisuus: 4 Heikki Sihvonen: Yleispiirteenä ovat diskantin ohuus ja basson onttous. Keskialue on varsin tasainen. Kaiuttimen äänen hyviä puolia ovat täyteläisyys ja riipivyyden puute. Hauska rokkikaiutin, vaikka ei erityisen ääniteuskollinen olekaan. Taajuusbalanssi: 6,25 Äänikuva: 5 Dynamiikka: 6,5 Kokonaisuus: 6,25 Jukka Piispa: Kivan kuuloinen kaiutin, jolla monenlainen musiikki on ihan kuunneltavaa. Sokkona kuunnellessakin ääni veti sen verran kiinni kaiuttimiin, että olisin voinut osoittaa niiden paikat verhosta huolimatta. Diskantin sävy on samettinen ja samalla hieman tumma, ei missään määrin rasittava. Diskantin voimakkuus nousee korkeita kohti. vertailu Lattiakaiuttimet 150-250 ? Hintaluokka (pari): Maahantuoja tai edustaja: Puhelin: www: Valmistajan www: 249 ? Loud Group Oy 020 1986 200 www.loudgroup.fi www.magnat.de Vapaakenttävasteet suoraan edestä 2,5 m:n etäisyydeltä (punainen), 20 astetta (sininen) ja 60 astetta sivussa (vihreä) sekä tehovasteapproksimaatio (musta). Impedanssivasteet: itseisarvo (punainen) ja vaihe (sininen). Magnat Monitor Supreme 800 Bassovoittoinen ? Täyteläinen sointi ????? ? Jumputtavat bassot ? Verhoutuneisuus Magnatin kotelo on 15-millistä levyä, joka on tässä hintaluokassa paksuinta. Kepeästä luonteesta huolimatta en sanoisi bassotoistoa mitenkään napakaksi. Äänikuva aukeaa kohtalaisesti, ei kuitenkaan tarkasti. Bassoja vaivaa kotelon äänen voimakas kuuluminen, ei kuitenkaan kaikilla kappaleilla. tuntui nousevan jonkin verran pintaan. Diskantissa on niin ikään aavistus ylimääräistä kimallusta ja korostusta, mikä yhdessä mehevän alapään kanssa tuo soundiin loudness-tuntua. Äänikuva on iso ja avara, mutta ei erityisen syvätarkka. Lisäksi lukemattomat pienemmät virheet keskitaajuuksien ja diskantin äänensävyissä sekä balansseissa saavat musiikin kuulostamaan halvalta ja vaikeasti analysoitavalta. Diskantissa on ylimääräistä kihinää. Suuria virheitä välttelevä tasapaksu suoritus. Taajuusbalanssi: 3,5 Äänikuva: 4 Dynamiikka: 5 Kokonaisuus: 3,75 Taajuusbalanssi 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 3 4 5 6 7 8 9 10 3 4 5 6 7 8 9 10 5 6 7 8 9 10 Äänikuva 1 2 Dynamiikka 1 2 Kokonaisuus 1 2 3 4 Huono Välttävä Tyydyttävä Hyvä Erinomainen. Suotimessa on neljä elkoa ja kaksi kelaa. Äänenpainettakin lähtee mukavasti. Riipivyyden puutteesta kaiutin saa kuitenkin plussaa. Sävyjä uupuu, ja ohuus vie tunnistettavuutta esim. torvien äänestä. Vajaasta ylädiskantista johtuen ässät eivät sihise, mikä tekee tuotteesta tältä osin rasittamattoman pidemmässäkin kuuntelussa. Se vähentää keskialueen vivahteiden erottelua. Selkeimmäksi ongelmaksi nousee pumpulisen möykkyisenä vellova basso. Hieman pönöttävästä ja epätarkasta toistosta huolimatta toistaa musiikkia kuunneltavasti. Taajuusbalanssi: 5 Äänikuva: 5 Dynamiikka: 5,5 Kokonaisuus: 5 Riku Hakala: Jollei paremmasta tiedä, niin oikeastaan ihan kuuntelukelpoinen kaiutin, selkeän verhoutuneesta yleissoundista huolimatta. Stereokuvakin avautuu välttävästi. Osalla materiaalista lähes kohtuullisesti. Äänikuvassa on kuitenkin syvyyttä, ja yleinen äänen esillepano on mukavan selkeä, mutta musiikin ?kilinä ja kolina. Koko kaistalta ei päästä todelliseen tarkkuuteen, vaan kaikki on hieman suurpiirteistä, mutta silti musiikista saa jonkinasteista nautintoa. Äänikuva on avara, mutta kaksiulotteinen. Bassoelementtien kanssa sarjassa on 220 mikrofaradin kondensaattori, joka jyrkentää bassovastetta ja suojaa alimmilta taajuuksilta. kuunteluarvio Mauri Eronen: Bassopäästään ylimuheva ja pahvisen epätarkka toisto ylettää sivistyneisyydessä joukon keskitasolle. Tunkkainen keskialue vie kuitenkin ison siivun soittimien ominaissävystä
Pyysin toistimien kääntöä enemmän ohi kuuntelijasta, mikä paransi tilannetta. Onneksi disu on kuitenkin puhtaan ja raikkaan kuuloinen. Toisin kuin monissa muissa, tässä kaiuttimessa ei ole lainkaan tummuutta tai basson muhevuutta. Päinvastoin, kirkas diskantti saa ajoittain metallinmakuista sävyä, jos levy on vähänkään kireämmäksi miksattu. Rumpalin eri symbaalien tunnistuksen voi siis jättää väliin. Silti kuunteluväsymykseltä ei voine välttyä. Yliaktiivinen yläpää lyö kuitenkin leimansa kaikkiin levyihin, joten kaiutinta ei voi sanoa kovin yleispäteväksi. Taajuusbalanssi: 4,5 Äänikuva: 6,5 Dynamiikka: 6,75 Kokonaisuus: 5,75 Jukka Piispa: Diskantin taso on aika reipas, helposti jopa liiallinen. Kappale kuin kappale meni helposti vain kuunnellessa ja miettien, miksi tämä ei tempaa mukaansa, vaikkei toistossa sinänsä hirveästi vikaa olekaan. Fonit soivat talouspaperirullan läpi, ja joku on tunkenut tauhkaa trumpettiin. Ohut keskialue ja kirkas diskantti päällimmäisinä mielessä. Taajuusbalanssi: 4,5 Äänikuva: 6 Dynamiikka: 5,5 Kokonaisuus: 4,5 Riku Hakala: Diskanttia tulee tietyin osin runsaasti, ja sävy aavistuksen viiltää korvaa. Keskialue nousee yläpäätä kohti. Toisto on melko napakan oloista, ja äänialueet ovat laajasti ottaen suunnilleen oikeissa suhteissaan. Mitä ylemmäs ja oleellisemmalle äänialueelle mennään, sitä epäluonnollisemmaksi sointi muuttuu. Solisti kuitenkin piirtyy oikeaoppisesti keskelle stereokuvaa. Esimerkiksi puhaltimet saavat helposti epäluonnollista sävyä, ja lyömäsoittimiin tulee metallisuutta. Alin basso kumahtelee, muttei niin että se kävisi erityisesti ärsyttämään. Pelti soi muttei kilahda, ja kuten muissakin testatuissa, pellin sointi on eräänlaista sihinää. Basso on tavallaan vaisu, mutta toisaalta jumputtavan yksinuottinen, joskaan ei aivan totaalisen toivoton. Jakosuotimen tehtäviä hoitaa yksi liitinpaneeliin liimattu, erittäin pienikokoinen elektrolyyttikondensaattori. vertailu Hintaluokka (pari): Maahantuoja tai edustaja: Puhelin: www: Valmistajan www: 199 ? Discoland Oy (09) 342 4220 www.discoland.fi - Vapaakenttävasteet suoraan edestä 2,5 m:n etäisyydeltä (punainen), 20 astetta (sininen) ja 60 astetta sivussa (vihreä) sekä tehovasteapproksimaatio (musta). Impedanssivasteet: itseisarvo (punainen) ja vaihe (sininen). ? Kohtalainen yleistasapaino ? Keskialueella selviä värittymiä ? Bassot yksinuottiset Liitinpaneelin liimattu pieni elektrolyytti on ainoa jakosuotimen osa. ????? Skytronic SHFT60B Ei huono halpa kaiuttimeksi Skytronic SHFT60B:ssä on kaksi 17-senttistä bassoa diskantin molemmin puolin. Rytminen napakkuus, läsnäolevuus ja tunne läpinäkyvyydestä korvaa kuitenkin jossain määrin taajuusbalanssin puutteita. Kotelo on tehty 10-millisestä levystä, eikä sen sisällä ole lainkaan vaimennusainetta. Taajuusvasteissa näkyy selviä virheitä: 100 hertsin piikitys ja diskantin epätasaisuus. Toisaalta kaiuttimen sointi ei aiheuta maltillisilla voimakkuuksilla kuunteluväsymystä tai korosta liikaa ääripäitä. Taajuusbalanssi: 4 Äänikuva: 5 Dynamiikka: 6,5 Kokonaisuus: 4,5 Mikael Nederström: Avoin, skarppi ja esiin työntyvä soundi. Diskantti on sähäkkä, mutta tasoltaan sopiva. Keskialue vääristää vähän laulajan ääntä. Bassot eivät ole kokonaisuutena liian voimakkaat, mutta niissä on yksinuottista korostusta. Kaiutinta myydään tarjoushinnalla 110 euroa/pari, mikä tekee siitä varteenotettavan todella tiukan budjetin vaihtoehdon. kuunteluarvio Mauri Eronen: Yläbasso ja keskialue toistuvat kuin tynnyristä, pahvisen kaikuvana ja etäisenä. Bassotoisto kokonaisuutena ei ole muuhun äänialueeseen verrattuna korostunut, mutta iskuäänistä puuttuu yty ja sävykkyys. Tasapaksuus on viety niin pitkälle, että musiikki kuulostaa yksinkertaisesti tylsälle. Olisiko tämä täydellinen kaiutin taustamusiikin soittoon? Taajuusbalanssi: 5 Äänikuva: 3 Dynamiikka: 4 Kokonaisuus: 2 Taajuusbalanssi 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 3 4 5 6 7 8 9 10 3 4 5 6 7 8 9 10 5 6 7 8 9 10 Äänikuva 1 2 Dynamiikka 1 2 Kokonaisuus 1 2 3 4 Huono Välttävä Tyydyttävä Hyvä Erinomainen 35. Hieman hajuton ja mauton kokonaisuus siis. Virveli sihisee ja sähisee turhankin kirpakasti. Monelle tästä voi löytyä pitkiksi ajoiksi nautittava osa-alue. Tämä onkin ehkä itselleni tämän testin ?yhden tempun poni?, muilta osa-alueilta oli hankalampi löytää innostavuutta. Äänikuva on epämääräinen, mutta ei toisaalta paikallistu kaiuttimiin. Hanaa enemmän avattaessa alakerta kuulostaa yllättäen paremmin toimivalta. Positiivisimpina asioina käteen ja korvaan jää yläkerran erottelevuus ja se, että laulaja asettuu stereokuvassa oikealle korkeudelle. Taajuusbalanssi: 4,25 Äänikuva: 5,75 Dynamiikka: 5,5 Kokonaisuus: 4,75 Heikki Sihvonen: Erilaiset yksityiskohdat nousevat musiikissa esille. Suurten värittymien vuoksi kaiutinta ei voi suositella luonnonmukaista toistoa haluavalle. Äänessä on kuitenkin selviä paikallisia värittymiä. Valitettavasti mikään toistossa ei vedä huomiota puoleensa, edes mielenkiintoisia virheitä ei tartu korvaan
ei tarkin mahdollinen, mutta yleiseltä tasoltaan oikein 36 sopiva. Tyyli on yleisesti ottaen aika tumma. Tämän johdosta voimakkaimpia kilahduksia pystyy vähän bongailemaan. Laulaja on sivusuunnassa siellä missä pitää, mutta vetäytyy hieman taaksepäin. Tukkoinen keskialue hukkaa suuren osan soittimien sävyistä, ja rumpujen peltien toistaminen tuntuu olevan kaiuttimelle toissijaista. Ei mennä tukkoon todella kovillakaan voluumeilla. Taajuusbalanssi: 5,5 Äänikuva: 5,5 Dynamiikka: 7 Kokonaisuus: 5,5 Riku Hakala: No nyt tulee bassoa. Äänenpainetta on tarjolla keskimääräistä enemmän. Diskantin kanssa sarjassa on vähähäviöinen muovikondensaattori. kuunteluarvio Mauri Eronen: Erittäin muheva ja pintaan nouseva bassotoisto. Svengiäkin irtoaa hieman. Diskantti on hyvin siisti ja hallittu . Diskantille on muotoiltu säteilykuvioltaan tasainen, laakea suuntain. Äänikuva on suurpiirteinen ilman erityisempää syvyysvaikutelmaa. Jakosuotimessa diskantin sarjakondensaattori on muovieristeinen, mikä on tässä luokassa harvinaista. Taajuusvasteessa on korostuma 100 hertsin alueella. Ei ihan mahdoton, mutta pieneen ja vaimeaksi akustoituun huoneeseen en kaiutin veisi. Taajuusbalanssi: 6,25 Äänikuva: 5 Dynamiikka: 6,5 Kokonaisuus: 5,75 Jukka Piispa: Bassoja aika rankalla kädellä buustaava tyyli. Keskialue jää varjoon, mikä tuo mukanaan tukkoisuutta. Keskialueen toistossa on sentään sävykkyyttä. Aladiskantissa on kohtuu asiallista klangia, kipinää ja tiettyä positiivisuutta. Parempi silti liian vähän kuin liikaa. Kaiutin kestää yllättävän suurta luukutusta. Yläpää on siististi laskeva. Äänen hallitseva piirre on muhevuus ja tummasävyisyys. vertailu Halvat lattiakaiuttimet Hintaluokka (pari): 195 ? Maahantuoja tai edustaja: Hangon Tuonti Oy Puhelin: (019) 248 6858 www: www.hangontuonti.com Valmistajan www: www.proson.se Vapaakenttävasteet suoraan edestä 2,5 m:n etäisyydeltä (punainen), 20 astetta (sininen) ja 60 astetta sivussa (vihreä) sekä tehovasteapproksimaatio (musta). Impedanssivasteet: itseisarvo (punainen) ja vaihe (sininen). ? Runsaat äänenpainevarat ? Siisti diskantti Proson Event 6 Runsaasti ääntä ? Tukkoinen keskialue ? Korostunut ja epämääräinen bassotoisto ????? Proson on kaksitiekaiutin, jossa on kaksi 16,5-senttistä elementtiä ja tuuman läpimittainen pehmeä kalotti. Toinen nousu on 4 kilohertsin kohdalla. Keskialue jää hieman vaimeaksi. Diskantti on hillitty ja rasittamaton. Tummasävyisillä äänityksillä aavistus lisäkimallustakaan ei olisi pahitteeksi. Kunnon perinteinen kaiutinpönttö, joka on se kodinkonehallin eniten jumputtava eli parhaiten myyvä tuote. Basso tuntuu myös soivan kuin naapurin seinän takaa, eli sävyistä on turha puhua. Melko hajuton ja mauton kokonaisuus, äänessä ei ole mitään suuremmin ärsyttävää, mutta ei mitään ihastuttavaakaan. Musiikki soi ja ääntä tulee, se ei vain kuulosta kiinnostavalle. Taajuusbalanssi: 2,5 Äänikuva: 4,5 Dynamiikka: 5 Kokonaisuus: 3 Taajuusbalanssi 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 3 4 5 6 7 8 9 10 3 4 5 6 7 8 9 10 5 6 7 8 9 10 Äänikuva 1 2 Dynamiikka 1 2 Kokonaisuus 1 2 3 4 Huono Välttävä Tyydyttävä Hyvä Erinomainen. Heikkoa suoritusta kompensoi ainoastaan räikeyden puute ja tarvittaessa suurehko äänenpaine. Taajuusbalanssi: 2 Äänikuva: 5 Dynamiikka: 8 Kokonaisuus: 2 Mikael Nederström: Miellyttävä, lämminsävyinen ja etäinen toisto. Tähän johtaa se, kun samaan koteloon on laitettu alimpien buustaus ja ylimpien vajaus. Kaiuttimella irtoaa kuitenkin sävyjä, ei nyt kyyneliin asti vetävästi, mutta kuitenkin niin että kappaleiden tunnetaso tulee selväksi. Basson hälyisyydestä ja epämääräisyydestä johtuen on liki mahdotonta saada tolkkua, minne asti kokonaisuutta hallitseva alakerta oikein toistuu. Taajuusbalanssi: 4,25 Äänikuva: 5 Dynamiikka: 5 Kokonaisuus: 4,25 Heikki Sihvonen: Kumakka ja pehmeä humppabasso vie alkutahdeilla huomion. Varsinkin alimmissa toistetuissa taajuuksissa tulee kyllä bassoa, mutta nuotti on kadonnut. Bassot toistuvat epämääräisesti ja korostuneesti. Keskialue tahtoo jäädä ajoittain jyräävän basson alle, mikä tuo yhdessä sivistyneen yläpään kanssa soundiin tukkoisuutta. Alimmat, joihin kaiutin pystyy, tulevat humpsahtamalla, mutta ylempää alkaa löytyä jo rytmiä. Diskantti taasen on melko niistetty, lautasten sointi kuolee ennätysnopeasti. Epätarkasta, epämääräisestä ja alapäästään korostuneesta toistosta on vaikea saada kiinni. Bassopää on hiukan kohollaan ja ajoittain pehmeäkin. Tiettyä ytimekkyyttä äänessä silti on, joten toisto ei muutu liian laahaavaksi. Omaan tahtiin humiseva kontrabasso ei pistä jalkaa vipattamaan, ja sointitasapainon yhtenäisyydestä on mahdoton puhua. Silti lähes selkeyttä tavoitteleva stereokuva
Musiikin soinnilliset vivahteet jäävät kuulumatta. Yksi kuuntelija kuitenkin piti soundista jollain tavalla. kuunteluarvio Mauri Eronen: Vaimea ja sävyltään vääristynyt diskantti ei välitä peltien kalsketta tai vanhan äänitteen taustakohinaa luonnollisena. Kaikkiaan hämmentävä tuote joka ei saa musiikkia kuulostamaan yhtä mielenkiintoiselta kuin testin paras. Taajuusbalanssi: 5,3 Äänikuva: 5 Dynamiikka: 5,5 Kokonaisuus: 5 Taajuusbalanssi 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 3 4 5 6 7 8 9 10 3 4 5 6 7 8 9 10 5 6 7 8 9 10 Äänikuva 1 2 Dynamiikka 1 2 Kokonaisuus 1 2 3 4 Huono Välttävä Tyydyttävä Hyvä Erinomainen 37. Bassojen suodatus on hoidettu asiallisesti ilmasydänkelalla, mutta muille elementeille on vain vaatimattomat elektrolyyttikondensaattorit. Tässäkin kaiuttimessa on bassopiikki, tosin hieman muita alempana. Ääni on kolkko ja nasaali. Kaiut- timista tuntuisi tulevan ulos kaikki musiikin kuunteluun tarvittava ääni, kokonaisuuden tulkkaaminen äänistä esitykseksi jää sitten kuulijan tehtäväksi. vertailu Hintaluokka (pari): Maahantuoja tai edustaja: Puhelin: www: Valmistajan www: 119 ? Simex Oy (09) 4150 0210 www.simex.fi www.simex.fi Vapaakenttävasteet suoraan edestä 2,5 m:n etäisyydeltä (punainen), 20 astetta (sininen) ja 60 astetta sivussa (vihreä) sekä tehovasteapproksimaatio (musta). Impedanssivasteet: itseisarvo (punainen) ja vaihe (sininen). ? Kolkko ja nasaali sävy ? Kihisevä diskantti ? Kauttaaltaan epätasainen toisto ????? SPL Pro TOW 1 Koko ei sittenkään ratkaise Basson suodatukseen on ilmasydänkela, ja pienet elektrolyyttikondensaattorit huolehtivat keskiäänisen sekä diskantin ylipäästöstä. SPL Pro on vertailun kookkain kaiutin. Keskialueella instrumentit ovat tunnistettavissa, mutta sävykkyydestä tai nyansseista ei voi puhua. Tämä kuvastanee keskialueen sävyjen verhoutuneisuutta realistisesti. Diskanttia ei tule käytännössä juuri ollenkaan, vaan keskiäänien yllä on jotakin vaimeaa aladiskantin tapaista. Luonnollisuudeltaan selvästi testin häntäpäätä. Solisti piirtyy stereokuvan keskelle pääosin tarkasti, mutta vaeltaa hieman äänenkorkeuden mukaan. Taajuusbalanssi: 1 Äänikuva: 3 Dynamiikka: 5 Kokonaisuus: 2 Mikael Nederström: Ohut, kolkko, nasaali ja riipivä soundi. Pelleissä on ylimääräistä sihinää, mutta yllättäen laulajien s-korostumat on onnistuttu poistamaan. Matalat soivat keskivertoa erottelevammin, ja iskuissa on ajallista tarkkuutta sekä jonkin verran voimaa. Kuitenkin hieman voimakkuutta nostettaessa kontrolli häviää ja toisto tuntuu kompressoituvan. Tämä johtui siitä, että heti ensimmäinen nuotti kuulosti väärältä. Kaikki roiskitaan ulos epävireisesti ja ympäripyöreästi maalaillen. Kuulostaa kuin kaiuttimet olisi käännetty 180 astetta, eli osoittamaan täysin poispäin kuulijasta. Keskialueesta ylöspäin vaste on vuoristorataa. Rehellisesti sanottuna yhdet huonoimmista koskaan kuulemistani kaiuttimista. Taajuusbalanssi: 1,25 Äänikuva: 1 Dynamiikka: 1,5 Kokonaisuus: 1,25 Heikki Sihvonen: Äänessä on aistittavissa jonkinlaista syvyyttä, vaikkei mistään kolmiulotteisuudesta voida puhua. Diskantti toistuu epätasaisesti ja kihisevästi. Yläpään sävy on ala-arvoisen kihisevää pihinää. Balanssi on voimakkaasti bassoon päin kallellaan. Sävyjäkin löytyy niin että eri soittimia voi tunnistaa. Myös bassoelementit ovat läpimitaltaan suurimpia, 20-senttisiä. Ei minun makuuni. Taajuusbalanssi: 1,5 Äänikuva: 1,5 Dynamiikka: 1,5 Kokonaisuus: 1,5 Riku Hakala: Ensimmäinen testikappale on hetki sitten käynnistynyt ja huomaan jo nauravani ääneen. Niin pielessä asiat toistossa tuntuvat olevan. Koko ajan on olo, että kaiuttimien ja kuuntelijan väliin on ripustettu paksu peitto. Hankala ymmärtää, mitä kaiuttimella on haettu, varsinkin kun alle satasen tietokonekaiuttimia kuuntelee monesti mieluummin kuin näitä. Siksi soundin eri osa-alueitakaan ei voi arvostella kovin luontevasti. Taajuusbalanssi: 1 Äänikuva: 1 Dynamiikka: 1 Kokonaisuus: 1 Jukka Piispa: Aloitin kuuntelun kysymällä, onko kaiutin suunnattu takaseinää kohti, ja tästä jatkettiin tarkistamaan kaiutinjohtojen vaiheet. Ylemmillä taajuuksilla vaikuttaisi olevan korvia rassaava resonanssi, joka lyö leimansa kaikkiin näytteisiin. Alakerran kruunaa ehta ja aito huopatossubasso. Äänensävyt aivan totaalisen pielessä, mutta positiivisena asiana mainittakoon, että ässät eivät sihahtele. Keskialueella on omituista suhinaa, joka kuulostaa jonkinlaiselta säröltä. Kuuntelukelvoton kaiutin, joka ei sovellu minkäänlaiselle musiikille. Vasteet ovat kokonaisuutena tuntuvalla erolla vertailun epätasaisimmat. Kaiuttimen toistossa on selviä värittymiä, jotka tekevät kuuntelun rasittavaksi. Kolmitiekaiuttimessa on lisäksi keskiääninen ja diskanttikalotti, jonka edessä on torvimainen suuntain